Essee

Yhteiskunnallisen tilanteen vaikutus sensurointiin

Väinö Linnan kirjoittama Sotaromaani on julkaistu vuonna 2000. Se on alkuperäinen versio aiemmin sensuroidusta Tuntematon Sotilas -teoksesta, joka on julkaistu vuonna 1954. Sotaromaanissa on merkitty kursiivilla ensimmäisissä painoksissa poistetut kohdat. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Suomen jatkosotaan 1940-luvulle. Teos kertoo suomalaisen konekivääri-komppanian kokemuksista jatkosodassa. Esikuvana toimii kirjoittajan, Väinö Linnan oma sodanaikainen yksikkö jalkaväki-rykmentti 8.

Jatkosodan aikaan ja jälkeen Suomen yhteiskunnassa elettiin hektistä aikakautta. Talvisota oli ohi ja jatkosota käytiin melkein heti sen perään 1940-luvun alkupuolella. Suomi oli tuohon aikaan vajaan neljän miljoonan asukkaan maatalousyhteiskunta eli maatalous kuului merkittävästi yhteiskunnan kuvaan. Sodan loppuessa tilanne ei heti helpottanut, vaan sen jälkeen yhteiskunta piti vähitellen rakentaa uudelleen toimivaksi. Lisäksi sodan jälkeen koko loppu vuosikymmen oli niin sanottua vaara vuosien aikaa, koska pelättiin Suomen muuttuvan Neuvostoliiton valloituksen myötä kommunistiseksi valtioksi. Taiteessa, kirjallisuudessa ja musiikissa vältettiin pitkään sota-aiheita, ja tämä selittääkin sen, miksi Sotaromaaniakin on haluttu sensuroida alunperin.

Toisaalta ei ole mikään ihme, että Sotaromaania on tuohon aikaan haluttu sensuroida, sillä vanhemmille sukupolville Suomen sota-ajat ovat vielä tänä päivänäkin herkkä aihe. Kansalaisia on haluttu luultavasti suojella sodan kamaluuksilta vähättelemällä ja kaunistelemalla sitä, jotta sekä kotona että rintamalla jaksettaisiin. Tämän voi huomata sensuroinnissa esimerkiksi siinä, että monia Suomen armeijaa, sodan ylintä johtoa ja itse sotaa arvostelevia kohtia poistettiin. Sodan aikaisessa yhteiskunnassa kotonakin elämä oli tavallista raskaampaa, sillä kaikki työnteko, kodin- sekä lastenhoito jäivät naisten taakaksi. Tämän vuoksi Sotaromaanin kaltaista karua realistista tekstiä suoraan sodasta ei haluttu kansalaisten luettavaksi.

Kirjan sensurointiin vaikutti varmasti myös Suomessa käynnissä olleet vaara vuodet. Suomi todella pelkäsi itsenäisyytensä menettämistä Neuvostoliitolle, eikä siksi halunnut ottaa minkäänlaista riskiä provosoida naapurivaltiotaan lisää. Tämä epävarmuus näkyy vielä nykypäivänä Suomen ja Venäjän välisenä kireytenä. Neuvostoliittoon viittaava sensuroitu kohta on esimerkiksi sivulla 413, jossa venäläisiä kutsutaan vihollisiksi. Uskonto vaikutti myös sensurointiin, sillä kirjalla ei haluttu provosoida kirkkoa. Tämän vuoksi siitä karsittiin kirkkoon ja uskontoon liittyviä repliikkejä, kuten sivulla 135 olevan repliikin kursivoitu kohta: "Kaipa tuo varmuuden vuoksi pyytel anteeksi molemmilta. Jeesukselta ja Perkeleeltä. Mistä sitä tietää, kumman joukkoon sitä joutuu." Kirkko on myös varmaan yksi syy, miksi alatyylistä kielenkäyttöä poistettiin kirjasta, esimerkiksi härskejä vitsejä ja kiroilua. Tästä esimerkkinä sivulta 202 on dialogi:

"Saatanan jätkä, älä makaa. Antaa hyssyttää vaan."

"Turpa kiinni. Minä en kanna enää."

"Sinä kannat saatana. Perkeleen pinnari."

Kokonaisuudessaan Sotaromaani on yksi Suomen merkittävimmistä klassikoista, sillä se on suoraa tekstiä Suomen historiasta ja tämän vuoksi varmasti koskettaa todella paljon suomalaisia. Suomen yhteiskunnallinen tilanne kirjan alkuperäisen julkaisun aikaan on vaikuttanut suuresti sensurointiin. Sotaromaani teosta ei varmasti olisi ikinä syntynytkään, jos sota olisi päättynyt toisin.